Otsikolla on kaksi merkitystä: tänään on elokuun vika, viimeinen päivä ja huomenna alkaa syyskuu ja uusi rutistus. 

Ja toinen on se, että on elokuun vika, että paino on tuommoinen. Elokuu oli kauhean kuuma, eikä meillä jaksettu seistä hellan ääressä (tekosyy). Elokuu oli myös kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, oikein sopiva lomakuukausi. Vaikka lomallahan tässä ollaan oltu koko vuosi, kumpikin, niin minä kuin Puoliskokin. Mutta kun oli niin kaunista, niin oli kiva käydä ajelemassa ja katselemassa kaunista koti-Suomea. Ja kaunis se on, uskokaa pois. Niistä lupiineistakin on valitettu siellä ja täällä, kun ei missään enää muka näy mitään muita kukkia kuin lupiineita. Kyllä kuulkaa näkyy, kun ajaa muitakin teitä kuin moottoriteitä ja valtateitä. Kun lähtee ajelemaan pienempiä maanteitä ja sitten vielä hiekkateitä, niin kyllä kuulkaa löytyy vanhat tutut päivänkakkarat, kissankellot, harakankellot, pietaryrtit ja mitä kaikkia niitä olikaan. Metsämansikoitakin olisi ollut vaikka millä mitalla. 

Ja niiden maanteiden varrella oli pieniä kyliä ja kyläkauppoja ja kahviloita ja kioskeja. Pihakirppiksiä yms. Ja niissä piti pysähtyä kun vähän hiukoi tai kahvihammasta kolotti. Nii-in. Jagulaari oppi kesän aikana juomaan kahvia. Sokerilla ja maidolla, kiitos. S-o-k-e-r-i-l-l-a.  Teen kun juon ilman sokeria. Mutta en kahvia. Kahvileipää piti olla, kun joku oli ne omin käsin leiponut. Ei ollut mitään ison leipomon liukuhihnalta tullutta pullaa, vaan jonkun omin käsin leipomia. Ja sen kyllä maistoi. Joskus piti ostaa vähän evääksikin. 

Kerran tehtiin ihan tarkoituksella reissu Särkämäisiin, ostamaan muikkupiirakkaa Puoliskolle. Ja lähtihän siinä samalla mukaan lohipiirakkakin. Särkämäinen on tienvarsikahvila vähän Mikkelistä Juvalle päin, upeissa maisemmissa, auki kesäisin. (Ei ollut maksettu mainos)

Että koeta tässä nyt sitten pysyä irti herkuista. 

Jostain syystä myös suklaa on taas houkutellut enemmän kuin pitkään aikaan ja siitä on nyt päästävä eroon. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan.

PossuMunkki aikoo kirjata syömisensä ylös blogiinsa ja häntä saa "ruoskia" armotta. Auttasikohan se muakin? Josko kokeilisin sitä viikon verran ja katsotaan mitä tapahtuu. Tiedän ainakin jo edeltä käsin sen, että ruokapäiväkirjan piti ylipäätään auttaa painonpudotuksessa, mutta jospa te huomaisitte siellä jotain erityistä korjattavaa? Kokeillaanko?

Mihinkä asti tällä kertaa rutistus kestää? Kolme kuukautta, marraskuun loppuun, kunnes joulukiireet alkaa ja voidaan katsoa, kuinka hyvin selvitään joulukuun kiusauksista ennen itse joulua?  Sittenhän toki saa herkutella.