Kirjoittaja
Elämäntaparemontti ja painonpudotus ois ne asiat mitkä tää nyt aloittais ekana. Niiden seurauksena sitt voi ehkä tulla jotain muuta. Näitä ekoja juttuja tää yrittää yhdessä ton Puoliskon kanssa. Kun nää tahtois sitten joskus olla yhdessä eläkkeellä ja tehdä kaikkia kivoja juttuja, mitä eläkeläiset tekee. Sitä odotellessa nää tietenkin tekee niitä kaikkia kivoja juttuja, mitä tän ikäset ja painoset nyt tekee.
|
18.04.2012 - 19:23
Lohturuokaa menee just nyt tällä hetkellä kourakaupalla: sipsejä ja suklaata. Se ottaa päähän, mutta en pysty hillitsemään itseäni. Totta puhuakseni en edes kovasti yritä.
Elämä potkii päähän nyt oikein tosissaan. Puukengillä, vaikka Riinalle sanoinkin, että korkkareilla, ei puukengillä. Mutta kyllä ne on puukengät.
Jos yksikin läheinen vielä joutuu sairaalaan, pyydän sieltä perhehuoneen, että on helpompi hoitaa vierailut. Ensin oli eno lonkkaleikkauksessa, se toki oli tiedossa ja odotettu. Sitten isäpuoli vietiin sydänoireiden vuoksi ambulanssilla sairaalaan, kaksi kertaa. Sitten leikattiin Puoliskon olkapää, tosin sekin oli tiedossa ja odotettu, mutta tuli kahden päivän varoitusajalla. Viime viikolla leikattiin isältä uusiutunut syöpä. Eilen illalla soitteli anoppi ja valitteli kovaa päänsärkyä ja korkeata verenpainetta ja vähän rintaakin pakotti ja käsi puutui, ei kuitenkaan lähtenyt sairaalaan. Yöllä sitten vein Puoliskon päivystykseen kovien alavatsakipujen vuoksi. Siellä se nyt odottaa huomista lääkärinkiertoa, että löytyykö vikaa. Mahdollisesti kasvain.
Itsellä on huomenna lääkäri, jolta aion vaatia tutkimuksia, miksi ruokatorvea korventaa aina ja jatkuvasti.
Että näin.
Elämäntapamuutos, joka nyt muutenkin on ollut hakusessa, vaihtuu nyt ihan vaan elämänhallintaan, siihen, että pysyy kasassa ja selviää päivästä toiseen. Herra Vaaka saa rauhassa kerätä pölyä ja odottaa kauhulla asioiden selkiytymistä, minen viitti enää.
Tarkoittaa siis sitä, että tämä blogi joka muutenkin viime aikoina elänyt hiljaiseloa, jää nyt virallisesti tauolle määräämättömäksi ajaksi. Jos Puoliskon vaivoista päästään säikähdyksellä, saatan palata piankin.
Tsemppiä teille kaikille - käyn kyllä lukemassa blogejanne, mutta itsellä ei nyt riitä virtaa tämän päivittämiseen.
Hyvää kevättä ja kesän odotusta kaikille!
- Jagulaari -
18.03.2012 - 21:30
Tähän asti homma hanskassa, ainakin toisessa.
Suklaat ja keksit on saaneet olla rauhassa, vaikka olen käynyt kolme eri kertaa kaupassa.
Liekehtivän ruokatorven hillitsemiseksi olen päättänyt jälleen vähentää vaaleiden jauhojen ja pastan syöntiä.
Kävin lenkillä, kävellen. En pitkällä, mutta kävin kuitenkin. Ei se kovin nautinnollista ollut, sillä meillä on kävelytiet paikka paikoin jäisiä.
Aamulla toivotin huomenta herra Vaa'lle. Ei meistä kumpikaan tainnut hirveästi ilahtua.
Ja totuus ON se, että v..iks meni. Olen samassa jamassa kuin viime vuoden huhtikuussa. *syvä huokaus*
Talviunesta herääminen on vielä kesken, mutta olen siis jo päässyt lenkille - olisihan se ollut jo synti, jos näin upeana kevätpäivänä ei olis saanut itseään pihalle edes hetkeksi.
Mutta ei tää ihan helppoa ollut. Olen oppinut juomaan kahvia ja tänäänkin tässä iltasella keitettiin Puoliskon kanssa kahvit. Ohikiitävän hetken, tai ehkä jopa vähän pidempäänkin, harkitsin eiliseltä jääneiden valkosuklaa-karpalokeksin lopullista tuhoamista, mutta onneksi järki voitti.
Ja totta puhuakseni, ei se lenkille lähtökään niin helppoa ollut. Nojakäsityötuolini veti puoleensa, mutta onneksi pystyin sitäkin vastustamaan. Huomenna pitäisi vastustaa kokouspullaa, illalla on harrastukseen liittyvä kokous illalla ja tiedän jo nyt, että ateriaväli venyy liian pitkäksi, vaikka tekis mitä. Mitä, kuulostaako taas selitykseltä 
Eilisen ja tämän päivän olen pohtinut, mistä johtuu tämä "luiden näverrys". Tuntuu kuin joku mato jäytäisi ja nävertäisi luita; jaloissa, sormissa, käsivarsissa ja alaselässä. Näitä näverryksiä on aina silloin tällöin, nyt ei ole pitkään aikaan ollut, mutta eilen aamulla tää taas alkoi. Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa; voisiko keskiviikkona tekmäni pulahdus kylmävesialtaaseen vaikuttaa näin, ja vasta kahden päivän jälkeen? Vai voisiko nuo sokeri, vaaleat jauhot ja pastat aiheuttaa tätä. Särkylääke ja liikunta auttaa hetken, mutta sitten näverrys taas palaa. Tiedän, että tää menee ohi muutaman päivän päästä, mutta on kyllä aika ärsyttävää.
Possumunkki ehdotti tuolla eilisen päivän postauksen kommenteissaan, että liittyisin mukaan rangaistuslistaansa. Hyvä ajatus, mutta mulle tarttis kyllä keksiä ihan omat rangaistukset. Villasukan neulominen on ilo, ja eineslihapullatkin menee. Ja siellä kylmävesialtaassakin tuli siis jo piipahdettua - tosin jos seurauksena on joka kerta tämä näverrys, niin sitten se käy rangaistuksesta. Shopppailu kyllä olisi rangaistus, sitä mä inhoan yli kaiken.
Mutta se mulla sopiva rangaistus, josta jo vihjaisin. Joka sitten loppujen lopuksi kuitenkin koituisi mulle hyödyksi, jos rangaistuksia tarvitaan. Ja siinä vaiheessa kun se ei ole enää rangaistus, niin sittenhän mun painonpudotus helpottuu huomattavasti. Ehkä. Mähän INHOAN kasviksia, eritoten kypsennettynä, raakana niitä vielä jotenkin saan syötyä. Paprika, parsa, pavut, kaalit, keitetyt porkkanat jne jne .Eli tästä lähtien, kun on plussaviikko, niin joudun syömään annoksen kypsennettyjä kasviksia!
Ja jos näitä plussaviikkoja tulee useita, niin sehän tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa opin syömään kypsennettyjä kasviksia ja siitä taas on sitten se hyöty, että voin korvata monta muuta ruoka-ainetta kasviksilla! Ja siis tosiaankaan en aio ehdoin tahdoin näitä kasvisruokia itselleni ansaita, vaan yritän niitä edelleen välttää kaikin keinoin.
Miltäs tämä kuulostais?
Siis mä syön salaattia, kurkkua ja tomaatteja, raakana porkkanaa, lanttua ja kaalia, kypsennettynä porkkanan ja lantun joululaatikoissa, mutta kaikki muut aiheuttaa jo ajatellessa pahoja väristyksiä.
Tämmöisiä mietin tänään, kun herra Vaaka iski totuuden päin näköä: 100,3 kg! Tästä ei ole suunta kuin alaspäin, ei voi olla muuta.
Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille!
17.03.2012 - 22:20
Huomenna on pakko. Tänään ei enää kannata - sanoo hän ja rouskuttaa s-kaupan valkosuklaa-karpalo -keksiä samalla, kun vatsaa vääntää kaikki syödyt epäterveelliset herkut.
Huomenna on pakko. Pakko lopettaa tämä suklaan ja keksien ja muun mässyn syöminen.
Huomenna on pakko. Pakko ruveta miettimään mitä syö ja kuinka paljon.
Huomenna on pakko. Pakko lähteä lenkille. Vaikka sataisi vanhoja ämmiä äkeet selässä.
Huomenna on pakko. Pakko aamulla tervehtiä herra Vaakaa, vaikka sieluun sattuu jo etukäteen.
Huomenna on pakko. Pakko katsoa totuutta - eli sitä herra Vaakaa - silmiin ja todeta, että v...iks meni.
Huomenna on pakko. Pakko herätä tästä talviunesta, reipastua ja lähteä liikkeelle.
Toivottavasti en joudu illalla tai viikon päästä tunnustamaan, etten taaskaan onnistunut.
25.02.2012 - 21:15
Osallistunpa sitten mäkin -2kg kuussa -blogin haasteeseen "-4 kg 6 viikossa" - niin kuin varmaan huomasittekin, kun näissä samoissa blogeissa pyöritään  Onneksi aloitettiin se torstaina, sillä eilisen aamun lukema sai melkein kyyneleet tursuamaan silmistä. Oikeasti teki mieli hakata päätä kiviseinään, eikö ihminen millään opi. AAAARRRGGGGHHHHHH! Kun ei tää nyt mitään ydinfysiikkaa ole ja niinkuin mä olen jo moneen kertaan täällä sanonut, teoria on hallussa ja mä tiedän kyllä mitä mä voin syödä ja miten paljon. Ei hemmetti, eihän täss oo mitään järkeä!
Ja yhden päivän kohtuullisella syömisellä paino oli tänä aamuna 400 g vähemmän kuin eilen aamulla. Tekosyiden listasta saisi kilsan mittaisen epistolan, mutta antaapa nyt olla sen enempiä keksimättä; loma kai on laihduttajalle pätevä syy elää kuin pellossa?
Vaikka oikeastaan tekis mieli kyllä avautua ja koska tää on mun blogi, niin ehkä mä vähän avaudunkin. PLUSSAA tässä päivässä on se, että sain siivottua, kaiken muun paitsi kylpyhuoneen ja imurointi jäi, ne voin sunnuntaista huolimatta tehdä huomenna tai sitten maanantaina, kun Puolisko on iltavuorossa töissä. PLUSSAA on myös se, että tänään ei käyty kaupassa lainkaan, vaan on syöty sitä mitä kaapeista on löytynyt ja PLUSSAA on sekin, että niistä ei tällä hetkellä juurikaan mitään herkkuja, paitsi pakkasessa olis vielä jäätelöä (muistaakseni), mutten jaksa nousta hakemaan. MIINUSTA tässä päivässä, kuten oikeastaan koko viikossa, oli se, etten tänäänkään ollut ulkona. Siivousplussasta huolimatta tai juurikin siitä johtuen MIINUSTA tässä päivässä oli myös se, että siivotessani työhuonetta ja työpöytää, löysin tekemättömiä paperitöitä; papereita jotka olisi pitänyt toimittaa eteenpäin jo ties koska  MÄ OON HUONO.
Oon ollut alavireinen jo pitkään ja väitän vahvasti sen johtuvan työstä: kiireestä ja oman osaamattomuuden tunteen aiheuttamasta stressistä. Olen kyllä saanut kiitosta ja kehuja työstäni, mutta silti musta tuntuu, että mä en osaa ja aiheutan vain sotkuja ;). Ja siis en osaakaan eikä mun tarvikaan kaikkea osata, mutta tilanne on mulle itselle outo: mä olen yleensä se joka neuvoo ja opastaa/opettaa muita ja nyt kun olen itse (omasta vapaasta tahdostani ja kiinnostuksestani) opetellut uusia tehtäviä, mua vaivaa se, kun en osaakaan kaikkea (miten niin omahyväinen, minäkö?) Trendikkäästi sanoen olen siis joutunut epämukavuusalueelleni, eikä hillitön kiire paranna tilannetta yhtään.
Edellinen viikko ennen lomaa oli suoraan sanottuna helvetillinen (kiireinen) ja tuntui, että jätin sijaiselleni vain sotkuja sotkujen perään. Onnistuin kyllä viettämään lomaviikon niin, etten miettinyt työasioita (enkä aio sitä tämän avautumisen jälkeenkään ennen maanantaiaamua tehdä), mutta enpä kyllä saanut aikaiseksikaan oikein mitään. Haahuilin vain eessuntaassun, pääasiassa kotona.
Tai no. Sunnuntaina oltiin laskiaista laskemassa, maanantaina kävin kampaajalla ja laitattamassa kaverin kaverilla kynnet, jotka nyt on jo historiaaaaaaa (menen seuraavaksi omalle luotto"kynsittäjälleni" vrt. kengittäjä  ) ja tiistaina vein äitin kanssa lapsen kotiinsa ja samalla käytiin Ikeassa. Kerrankin sain muuten Ikeaan käytettyä rahaa enemmän kuin 20 euroa!
Mutta pikaista kirjastossa käyntiä lukuunottamatta, siinä se sitten olikin. Mutta ehkä tuommoinen haahuiluviikko olikin ihan paikallaan - kuten tämä avautuminenkin, nyt ei ahista enää ollenkaan niin paljoa kuin aloittaessani!
Mutta hei, nyt asiaan, eli siihen elämäntapamuutokseen, joka niin kuin oli tän koko blogin aiheena. Huomenna, 26.2.2012, on tällä blogilla 1 vee synttärit, huomasin just.
Ihan alusta ei tätä muutosta tarvi aloittaa, mutta eipä paljoa puutu. Hankalan asiasta tekee se, että itse tuon viime vuoden, etenkin kevään ja kesän perusteella huomasin, että (huonojen) hiilareiden vähentäminen sopii mulle, mutta Puolisko puolestaan on päättänyt antaa palttua moiselle ja palailee normaalisyöminkeihin, toki annoskokoja pienentäen ja silleen. Mun puolestani pitäisi päästä eroon sokerista, siis suomeksi suklaasta. Mitä vähemmän makeaa, sitä vähemmän sitä tekee mieli, loogista, eikö? Eikä siihen taida olla mitään taikakeinoa, peili ja vaaka lienee ne ainoat aseet korvien välin lisäksi, mikä tässä auttaa.
Yritin tuossa muutama viikko sitten kaivaa HeiaHeiankin naftaliinista ja haastoin Pikkusiskonkin liikkumaan, mutta kuinkas kävikään... Huomenna lähden lenkille, heti aamusta. Ja ens viikolla on loistava tilaisuus kävellä aamuisin töihin, kun Puoliskolla on iltavuoro eli tarvitsee autoa omiin työmatkoihinsa.
Ja huomenna hoidan ne tekemättömät paperityöt pois. Kaikki.
By the way, valehtelin teille edellisessä päivityksessä, ei sitä plussaa ollut kuin 700 g - jotain positiivista siis siinäkin. Tällä viikolla unohdin maanantaina tervehtiä herra Vaakaa, mutta tiistaina lukema taas oli -400 g edellisviikkoon. *huokaus*
13.02.2012 - 21:53
vaan kun ei jaksais enää seilata. Herra Vaaka tosiaan sanoi aamulla painavan sanansa, näyttäen melkein KILON (900 g) enemmän kuin viikko sitten. Vaan mitäpä sitä muuta voi odottaakaan sellaisen mässytyksen jälkeen.
Tänään on mennyt kohtuullisen hyvin ja aamulla tosiaan tuli käveltyä töihin, hyvä minä *taputtaa itseään olkapäälle*.
Äsken syötiin Puoliskon kanssa iltapalaksi hedelmää. Tuossa vaiheessa painoa oli vieläkin yli kilo, siis tolla möllikällä. Puoliskon käsi vieressä mittatikkuna. Pistettiin toi puoliksi ja multa jäi kyllä omasta puolikkaasta vielä kolmannes syömättä, niin iso ja täyttävä tuo oli. Nimestään huolimatta ei ollut kamalan makea.
Kyseessä on siis hunajapomelo, jonka ton kuorimisen jälkeen vielä nyljettiin, eli syötiin vain hedelmälihat.
Jos herra Vaaka ystävällisesti näyttäisi huomenna kohtuullisempia lukemia, niin saatan siirtää punnituspäivän tiistaille, vaikka kokonaisuuden kannaltahan sillä ei hevon hännän vertaa väliä, minä päivänä sitä ittensä punnitsee. Mutta tulee siitä parempi mieli itselle. Ehkä.
12.02.2012 - 20:06
on taas huomen aamulla. Ja epäilen jo nyt, ettei se taasKAAN hyvältä näytä. Kuka sais taottua järkeä tähän luupäähän? Vai seinäänkö tätä pitää hakata?
Torstaihin asti meni kohtuullisen hyvin, liikuntaakin tuli harrastettua tiistai- ja keskiviikkoaamuina, kun kävelin töihin (kesto n. 45-50 min) ja keskiviikkona kävelin kotiinkin. Mutta torstaina sitten katkesi kamelin selkä ja erittäin paskan työviikon uuvuttamana sorruin  . Kotiintulovälipalana teetä, soija-vaniljajuomaa ja reilu puoli litraa omena-kanelijäätelöä! Yli puoli litraa! Mutta uskokaa tai älkää, puolivälissä se alkoi tökkiä, vaan pakkohan se oli syödä, kun olin yksin kotona ja olin sen pakkasesta jo ottanut. Tässä nöyryyttävä todistusaineisto
Eilen söin herkkuja ystävän syntymäpäivillä ja tänäänkin pari siivua pullaa ja varmaan tonnin hapankorppuja teen kanssa.... Tänään sentään tuli vähän oltua ulkona, joen jäällä kävellen ja uutta kameraa testaillen. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta kun oli taas aikataulu. Tyhmät aikataulut, ei ihmisellä pitäisi olla aikatauluja.
Jotta ylöspäivän elävän mieli, vai miten se meneekään. Mutta. Aamulla on taas kävelyhommat edessä, kun Puoliskolla on aamuvuoro. Täytyy ehkä kohta ruveta harkitsemaan Possumunkin rangaistuskeinoja, vaikkei toi siivous nyt niin herkkua ole ja shoppailua inhoan sydämeni pohjasta, paitsi jos saan tehdä askartelu- tai lankakaupassa 
Mutta palannemme linjoille huomenissa, kun herra Vaaka on taas sanonut PAINAVAN sanansa!
Ja hei, tärkein asia meinasi unohtua!!
VALTAVAN SUURI KIITOS KAIKILLE TEILLE JOTKA OLETTE TÄÄLLÄ VIERAILLEET JA KOMMENTOINEET  Kaikkien kävijöiden, jotka osoitteensa ovat jättäneet, blogit on mulla syötteenlukijassa vakituisessa seurannassa, mutta en vaan saa aikaiseksi kommentoida takaisin - osasyynä se, että usein luen bloginne töissä, jotta työpäivässäni olisi edes jotain iloa  Yritän huomisesta alkaen parantaa tapani siinäkin.
Tsemppiä alkavaan viikkoon!
05.02.2012 - 22:15
Vetelin just iltapalaksi puoli purkkia raejuustoa. Päivällä söin kaks annosta jäätelöä *läppäsee itseään sormille*. Aamupalaksi kuppi kahvia kahdella sokeripalalla ja pullasiivulla. Sammioittain teetä ja kaksi palaa hunaja-rusina-ruisleipää. Ja muutama kuiva siivu juustoa. Pähkinöitä. (Taidan käydä keittämässä vielä mukillisen teetä..)
Oikein esimerkillinen ruokapäiväkirja, eikö?
Mutta toisaalta, en mä ole tänään mitään tehnytkään. Herännyt hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa eli puoli seitsemältä, käynyt "kasaamassa" kodan eli seurannut vierestä kun muut tekee homman. Ei kun konttasinhan mä sen kodan sisäpuolelta ympäri, että saatiin kankaan reunat tukipuiden alle. Ja sitten juoksin 20 metriä pakkasessa autolta toiselle. Että on liikuttu, on. Raputkin kävelin alas. Pyykit ripustin narulle ja siivosin työpöydän, siinä mun fyysiset askareet tälle päivälle. Muuten on sitten vaellettu väliä jääkaappi - läppäri - käsityö - kirja - jääkaappi - kirja - käsityö - läppäri. Eli ei tässä nyt hirveästi ole ollut tarvettakaan syödä, kun ei ole mitään kulutettu. Onneksi jääkaapissa ei ollut oikeastaan mitään. Ja jäätelöähän ei lasketa, kun sehän sulaa...
Ihanaa kun oli sunnuntai ja vapaapäivä, mutta jotenkin tänään oli sellanen "nihkeä sunnuntai". Sellaisia joskus vaan. Mikään ei oikein huvita, mutta ihan vaan joutilaanakaan ei osaa olla. Leppoisammalla kelillä olis voinut lähteä ulos.
Mutta siis ihan oikeasti. Toivoa on. Toivoa siitä, että herra Vaaka olisi huomenna vähän armollisempi kuin männä viikolla. Olen taas yrittänyt ottaa siihen etäisyyttä, mutta uteliaisuus voitti ja kävin tänään varovasti kurkkaamassa. Siinä välissä kun lopulta raaskin luopua supereroottisesta harmaasta lämpökerraston paidasta (housut jätin jalkaan ) hilppaisin puntarilla ja se näytti ihan siedettävää lukemaa. Ottaen huomioon, että normaalisti käyn sillä aamuisin vähemmissä vaatteissa. Mutta katsotaan sitä sitten huomenna.
Pahin makeanhimo alkaa pikkuhiljaa hellittää. Olen löytänyt uuden ystävän Alpron Soya -juomista, suklaa (jossa kyllä on aika paljon hiilareita) ja vanilja (jossa on kohtuullisemmin hiilareita). Mutta enpä niitä nyt lasitolkulla päivässä vedäkään, että ehkä tää kestää sen vertasen käytön.
Liikuntaa pitäis lisätä ja toisaalta sitä jo vähän kaipaankin, ulkoilua siis, mutta vaikka oonkin sitä mieltä, että sää on asenne- ja pukeutumiskysymys, niin kyllä tuo reilu 20 asteen pakkanen on musta vähän liikaa lenkkeilylle. Keuhkot ei tykkää.
Mutta ehkä mä ne uudet farkut sinne messuille saan. 
Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!
31.01.2012 - 22:10
Mä tarvin uudet housut. Farkut. Tarvisin ne oikeastaan heti, mutta päätin eilen, etten osta ennen kuin olen pudottanut 5 kiloa. Mutta tarvitsen ne viimeistään maaliskuun alussa, kun menen messuille. Siihen on aikaa nelisen viikkoa. Neljä viikkoa ja viisi kiloa - no, ei se kai mahdotonta olis, mutta koska hitaasti hyvä tulee ja välissä on ainakin yhdet synttärit, laskiainen ja loma, niin en paljon niiden varaan laskis.
Mutta. Viime vuoden alimpaan painoon on matkaa 4,4 kg - kyllä, YLI NELJÄ KILOA olen onnistunut tässä rötväilyilläni saamaan takaisin. Kovin suurta eroa ei 5 kg:ssa ja 4,4 kg:ssa ole, mutta kun tiedän, että ainakin puolet noista takaisin tulleista kiloista on ihan pelkkää höttöä, niin vakaa aikomukseni on saada pudotettua nuo takaisin tulleet kilot sinne messuihin mennessä. Että saan ne uudet housut.
Pakkanen pahalainen vaan sotkee taas kaiken. Vaan ensi viikolla lienee pakko turvautua omiin jalkoihin, kun Puolisko toivon mukaan pystyy nyt olemaan töissä ja vuorotyönsä vuoksi tarvii auton työmatkoilleen. Siis en varsinaisesti pelkää pakkasta, mutta olen niin mukavuudenhaluinen, että talvivermeiden pukeminen ja niissä liikkuminen on tuskallista. Ja eihän tuo pakkasilma tee kovin hyvää keuhkoillekaan. Seliseli.
Kuntosalin päätin antaa olla - kyllä mä nyt uskon, että se ei tosiaan ole mun juttu. Ei vaikka miten itseäni tsemppaisin ja houkuttelisin, niin ei. Ei vaan ole.
Eilisen ja tämän päivän olen syönyt... kohtuullisesti, hiilareita vähentäen. Eilen ei ollut illallakaan yhtään nälkä, mutta tänäänpä on ollut, kun söin päivälliseksi perunaa - retkimuonaa Siis ihan oikeasti retkimuonaa, joku peruna-liha-juusto hässäkkä, missä oli ihan törkeästi hiilareita. Söinkin sen vielä siitä pussista, kun en viitsinyt sotkea lautasta.
Herra Vaaka ei ollut mun kaveri eilen aamulla eikä viikko sittenkään  kahdessa viikossa plussaa 2,1 kg:a  . Kaikkien muiden huonojen tapojen lisäksi olen palannut siihen pirulliseen joka-aamuiseen vaa'alla käymiseen, vaikka siitäkin jo pääsin eroon. Tänä aamuna herra Vaaka näytti sentään huikeat 300 g vähemmän kuin eilen aamulla.
Kyllä me tästä vielä noustaan ja saadaan se tsemppi päälle ja motivaatio kohdalleen, uskokaa pois. Me pystytään siihen!
17.01.2012 - 19:55
Jokohan nyt alkais löytyä joku roti tähän hommaan? Pikkuhiljaa on suklaan mässytys laantunut, vaikka työkaverit (tai -kaveri) ei sitä kyllä ole yhtään helpottanut. Nuutinpäivän kunniaksi toi perjantaina kahta erilaista suklaata ja kahdenlaisia keksejä. Ja arvatenkin siihen MUN nenäni eteen. Kuvittelin, että niitä on helppo vastustaa, kun en työtuolistani niihin ylety, mutta kas kuinka helppoa oli se ahterin nostaminen tuolista SYÖMISTÄ varten. Mutta, onnistuin mä kuitenkin jotenkin hillitsemään itseni eli en nyt ihan koko aikaa kimpoillut edestakaisin.
Viikonloppu meni "huonolla" syömisellä, siis sikäli, etten syönyt oikein mitään. Lauantaina oli ystäväni ja ätin kanssa shoppailemassa muutaman tunnin ja söin vain yhden - ööö - minkä... palan toscapiirakkaa. "En mitään" - no ei se ollut iso pala, sen söin joskus puolen päivän aikaan aamupalaksi ja lounaaksi. Seuraavan kerran söin päivällisen ja illallisen: yöllä yhden aikaan pikaisesti kyhätyn salaatin, jossa ei ollut edes mitään lihaa tms. Laps on ollut tän tammikuun vegaanina ja nyt viikonloppuna käymässä, joten ruuat oli sen mukaisia. Sunnuntai meni vähän samantapaisilla eväillä, aamupala-lounas puolen päivän jälkeen teetä + lihapasteija, illallis-päivällistä en edes muista Mutta loppujen lopuksi siis melkoisen vähillä kaloreilla mentiin koko viikonloppu, ja kun vielä liikuttuakin tuli jonkun verran.
Eilen sitten alkoi päivä normaalisti jugurtti-sunlight-fibrex + tee aamupalalla, lounaaksi salaatin jämä ja välipalaksi appelsiini. Ja päivällis-illalliseksi suklaapuuroa. Joka kyllä oli vähän pettymys, se oli siis saarioisten äidin tekemää. Mun mummoni teki paaaljon paaaljon parempaa. Ei tartte toiste ostaa.
Tämän päivän syömiset pilas hammaslääkäri. Menin heti aamusta hammaslääkäriin ja se pahalainen veti multa KAKSI hammasta pois. Ja ihan poski- eli syömähampaita molemmat. Arvatkaa onko tänään tehnyt mieli hapankorppua ja näkkileipää  No, se siis aiheutti sen, että päivän ensimmäinen ateria oli taas lounas, jolloin söin aamupalakseni tarkoitetun jugurtti-sunlight-fibrex-mustikka sekoituksen. Kun ei saanut syödä mitään kuumaa. Pari palaa suklaata sulattelin suussani kuin hampaaton mummo ikään.
Kotiin kun pääsin, niin söinkin ihan kunnon ruokaa, jotain peruna-ananas-metvurstikiusausta - aivan törkeen hyvää, vaikkei ollutkaan itse tehtyä. Puolisko oli käynyt kaupungilla ja ostanut ruuan jostain kaupan kotikeittiöstä. Sen lisäksi oli käynyt Punnitse & Säästä:ssä ja ostanut mulle mansikkajauhetta ja teetä; Vilukissa -teetä, kun olen monta päivää palellut iltaisin
Että semmoista. Sikäli kyllä harmittaa tommonen syöminen/syömättömyys, kun tiedän, että pitää syödä kunnolla, että laihtuu oikeasti. Ja vaikka muutaman päivän syömättömyys (syömättömyys siihen verrattuna mitä normaalisti syön) näkyykin vaa'alla, niin normirytmiin palaaminen näkyy sekin.
Tämän viikon lukemaksi herra Vaaka arpoi maanantaina 97,6 eli pudotusta viikontakaiseen on 1,6 kg. Olen siis melkein vuoden alun lähtöpisteessä, hyvä niin.
10.01.2012 - 21:30
Tänään mä sen keksin, kuka on syyllinen mun rappiotilaan: Puolisko, kuka muukaan. Ja syksy ja joulu ja talvi ja kiire töissä ja kylmät vedet ja ja ja. Siis ihan kuka tai mikä tahansa, paitsi minä itse. Helpottavaa, kun voi syyttää jotain tai jotakuta muuta kuin itseään, ei tartte sitä peiliä vaan tuijotella.
No joo, totta toinen puoli. Syksy, kiire töissä ja kylmät vedet ovat syyllisiä siihen, että olen antanut itselleni luvan laistaa liikunnasta. Kun töissä on kiire ja tekee pitkää päivää, aamulla on pimeää ja illalla on pimeää > pimeän pelkääjä ei uskalla lähteä yksin liikkeelle ja oishan se aika säälittävääkin pyytää Puoliskoa heräämään aamulla kuudelta saattamaan mut töihin, kun matkaakin on nelisen kilsaa. Tosin hyvää se tekis sillekin. Ja kun vedet on kylmiä, ei melominenkaan kauheasti houkuttele.
Joulunalusaika meillä taas on ollut aina sellaista, ettei me syödä kunnon ruokaa läheskään joka päivä. Jotenkin kaikki (kaikki kaks muutamana viime vuotena) vaan odottaa sitä aattoa, jolloin sitten kaikki padot aukeaa ja saa SYÖDÄ.
Puoliskon sairaslomailu on myös hyvä tekosyy. Oikeasti. Kun toinen on päivät kotona (ensin vuorotteluvapaa ja siihen perään sairaslomaa; odottaa leikkaukseen pääsyä), ei arjessa ole sitä normaalia rytmiä, mikä oli viime keväänä. Meidän elämä on Puoliskon vuorotyön takia ollut aina epäsäännöllisen säännöllistä, mutta nyt sekin rytmi siis puuttuu ja se näkyy meillä myös syömisissä.
Vaikka kai se kuitenkin on tunnustettava, että ihan itte olen syyllinen tähän olotilaan. Ei tuo Puolisko ole mua sängyn jalkaan sitonut, ja kyllä mä oikeasti tuon työmatkan uskallan aamusella kävellä - onhan täällä katuvalot! Ja mulla on liukuva työaika, joten ei mun ole ihan pakko heti kuudelta lähteä, voin hyvin odottaa päivän valkenemista vaikka kahdeksaan asti. *huokaus*. Ja viikonloppuisin ois ihan hyvää aikaa lähteä ulos, enhän mä kesälläkään sadetta pelkää. Sää on asenne- ja pukeutumiskysymys.
Voi vihne, tää kääntyi sittenkin taas väärin päin. Mutta olen siis löytänyt syyllisen. Annan kuitenkin armon käydä oikeudesta, enkä rankaise sitä pahimmalla mahdollisella tavalla, vaan yritän taas lempeästi ohjata oikeaan suuntaan. Tämän päivän menyyy EHKÄ on jo semmoinen pehmeämpi lasku parempaan. Töiden jälkeinen rytmi vain pitäisi taas löytää.
Aamupala: turkkilaista jugurttia, fibrexiä ja funlightia sekä monivitamiiniporejuoma
Lounas: salaattisekoitus, tomaattia, salaattijuustoa, tonnikalaa, hapankorppu margariinilla, jälkkäriksi mukillinen maitokaakaota (tekosyy: tonnikala oli jotain maustettua ja aika ytyä mun makuun)
Välipala töissä: teetä, appelsiini, pussi babyporkkanoita, 2 suklaakonvehtia (tekosyy: ne pitää saada sieltä laatikosta pois houkuttelemasta)
Välipala kotona töiden jälkeen: pala ruisleipää margariinilla ja maksamakkaralla, teetä
"Päivällinen" kotona: hedelmäinen broilersalaatti (kaupan valmissalaatti)
Ja vielä iltapalaksi vähän jugurttia ja funlightia.
Ihan pelkkää vettä on tullut juotua ehkä litran verran, mutta teetä taas useita sammioita.
Huomenna on taas uusi päivä!
|
Näin tää homma etenee
Vuosi 2011:
Aloitus 27.2.2011 104 kg
Välietappi: 31.12.2011 97,9 kg
45 viikossa pudostusta 6,1 kg
Vuosi 2012 - jatketaan harjoituksia
02.01.2012: -0,7 kg
09.01.2012: + 1,8 kg
17.01.2012: -1,6 kg
23.01.2012: +1,2 kg
30.01.2012: +0,9 kg
06.02.2012: -1,5 kg
13.02.2012: +0,7 kg
21.02.2012: -0,4 kg
|
